21.10. oli rauhallinen aamu. Ei ollut kiirettä, joten
herätyskin oli vasta klo 9.00. Aamupala nautittiin ihan hissukseen. Lähtö olisi
vasta puolen päivän tuntumassa. Saksalainen naapuri oli jo lähtenyt.
Lähdimme Oeiraksen levottomasta satama-altaasta kohti
Lagosia klo 12.15. Tuulta oli 5-7 m/s ja sopivasta suunnasta. Alkumatka mentiin
mukavasti purjeilla. Tasainen tuuli takasi leppoisaa menoa. Autopilotti ajoi. Pekka
köllötteli sitloodassa ja Tarja istui veneen reunalla heiluttelemassa jalkoja.
Iltaa kohti tuuli tyyntyi, ja kun Tarja aloitti vahtivuoronsa
klo 23.00, ajeltiin jo tyvenessä moottorilla. Sen verran oli kylmää ja kosteaa
yöllä, että pitkät kalsarit sai olla lämmikkeenä. Yöllä kahden aikoihin
vaihdettiin vahtia ja Tarja meni vuorostaan pitkäkseen. Pekka jatkoi vahtia aamuun
saakka.
Yöllä, jonkin matkan päässä meistä, ajoi kaksi purjevenettä
samaan suuntaan. Toinen oli ruotsalainen Kuheli niminen purjevene, joka oli
samaan aikaan meidän kanssa Portossa ja Nazaressa. Toinen veneistä oli iso
tanskalainen purjevene, joka ohitti meidät ”maailman lopun” Sagresin kohdalla.
Katselimme upeaa auringon nousua. Tulipallo nousi Capo de
Vincentin takaa ja samaan aikaan lentokoneen vana piirtyi taivaalle. Valon
lisääntyessä ihastelimme kaunista Algarven rannikkoa. Oli mukavaa ajella kohti
tuttua satamaa. Pekka keitti aamupuuron ja kahvin jälkeen kellahti vielä
meripunkkaan nukkumaan.
Kahdentoista jälkeen ajoimme ihanaa palmujen reunustamaa
kanavaa pitkin Lagosin odotuslaituriin. Kaikki tiedot sekä veneestä että meistä
löytyivät sataman arkistoista. Olimme olleet Lagosissa viisi vuotta sitten
kahteen otteeseen. Maksoimme kahden viikon satamamaksut ja kerroimme
aikomuksestamme jättää vene puoleksi vuodeksi satamaan. Se sopisi oikein hyvin.
Saimme erinomaisen laituripaikan ja köydet kiinnittyivät klo
12.35. Takana oli 123 mailia.
Tunnin sisällä myös ruotsalainen vene s/y Kuheli, vanha Hallberg
Rassy Rasmus 35, rantautui toiselle puolelle samaan laituriin. Lotta ja Jocke
ovat kolmen alle kouluikäisen tytön kanssa matkalla Uuteen Seelantiin. Nyt veneen
moottorissa on jotain vikaa, joka voi vaikuttaa heidän matkasuunnitelmiinsa. Tässä
satamassa Kuheli sai pohjoisimman veneen tittelin Tallun sijaan. Vene on Kalixista,
joka on aivan Perämeren pohjukassa.
Oli mahtavaa olla perillä. Lämmöstä ja ihanuudesta
huolimatta oli pakko nukkua muutama tunti. Illalla olo oli jo aivan toinen. Istuimme
sitloodassa ja nautimme varta vasten tätä hetkeä varten Virosta hankittua kylmää Fresitaa. Ilta alkoi hämärtyä ja
lähibaarista kuului livemusiikkia. Siellä soi klarinetti ja ”Ibaneman tyttö”. Olihan
uskomaton tunnelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti