Hyvät unet Nazaressa

9.10. oli jälleen kuolettava aamulähtö. Pekka herätti minut puoli viideltä. Aamupuuro meni vielä unessa. Onneksi ei tarvinnut itse keittää. Minusta ei ole kerta kaikkiaan mihinkään näin aikaisin aamulla. Meillä on selkeä työnjako venekotihommissa. Pekka huolehtii aamiaisen ja minä muut aterian laitot.

Lähdimme Leixoeksesta kuuden aikoihin. Tarkoitus oli mennä 60 mailia Figueira da Foziin. Tuulta oli 7-8 m/s vastaisesta eli jälleen moottoriajoa. Minä en varmaan herännyt missään vaiheessa, kun jo menin meripunkkaan nukkumaan.

Matka meni kuten edellinen legi. Autopilotti ohjasi ja me Pekan kanssa pidettiin tikkuvahtia vuorotellen. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Viiden aikoihin lähestyimme Figueira da Fozia.

Sota-alus Figueira da Fozin edustalla

Sataman edustalla ajoi edestakaisin sotilasalus. Yleensä AISissa ei näy sotalaivat, mutta nyt siellä luki etsintä- ja pelastustehtävissä. Laiva sahasi edestakaisin sataman suulla. Kun olimme lähempänä, se töräytti äänimerkin. Minä sanoin Pekalle, että jos niillä on asiaa. Pekka oli sitä mieltä, että se vain ilmoittaa, että pitää väistää. Meillä ei ollut VHF radio päällä ja minä kipaisin sen auki. Radiosta kuului rätinää ja puhetta portugalin kielellä. Pekka kiertää sotilasaluksen ja ajaa kohti satamaa. Laiva töräyttää uudelleen, mutta Pekka vaan kampeaa venettä kohti satamaa.

Aloimme ottaa isoa alas, niin satamasta porhaltaa iso kumivene meitä kohti. Veneessä on neljä miestä märkäpuvut päällä. Yksi kertoo, että he ovat Portugalin laivaston miehiä ja sanoo, että satama on suljettu. Miehen ääni katoaa moottorin ääneen ja me emme kuule miksi satamaan ei pääse. Mies kysyy luvan nousta alukseen ja hyppää meidän veneeseen. Hän kättelee meitä kumpaakin ja esittelee itsensä ja kertoo, että satamassa on tapahtunut onnettomuus kalastaja-aluksella ja satama on suljettu toistaiseksi. Hän kehottaa meitä menemään seuraavaan satamaan tai palaamaan edelliseen. Hän pyysi ottamaan yhteyttä kanavalla 06 sotalaivaan, josta annetaan tarkemmat ohjeet. Nyt meni meidänkin veneessä jakeluun.

Pekka siirtyi alas karttapöydän ääreen VHF-radiolle ja kutsui sota-alusta. Sieltä ohjeistettiin meidät Nazareen, joka on noin 40 mailin päässä. Heillä ei ollut tietoa kuinka kauan pelastusoperaatio kestää, joten odottamaan ei kannata jäädä. 

Olimme katsoneet sääennusteet aamulla ja tiesimme, että yöllä on tulossa kovaa tuulta. Pekka vielä pyysi laivastolta viimeisimmät ennusteet. Sieltä kerrottiin, että yöllä on tulossa tuulta 25 solmua ja meri olisi 3-4 metriä. Pekka kysyi myös, että onko satama turvallinen yöllä lähestyttäessä, koska olisimme perillä vasta puolen yön jälkeen.

Minä olin ruorissa ja ajoin hiljaa eteenpäin. Meillä oli tarkoitus tankata Figueira da Fozissa ja nyt se ei onnistuisi. Pekka tankkasi dieseliä kanisterista, koska tankkaaminen olisi mahdotonta myöhemmin kovassa aallokossa. Kun lähdimme ajamaan normivauhtia kohti Nazarea, sotalaivasta vielä töräytettiin merkkiä ja Pekka meni radiolle. Säätietoja tarkennettiin, tuuli olisi 25–30 solmua ja aallot 4-5 metriä. Sieltä toivotettiin hyvää matkaa ja kiitettiin yhteistyöstä.

Olimme Nazaressa vähän yli yksi yöllä. Matkaa oli tehty 101 merimailia. Satamaan sisäänajo oli mielenkiintoinen. Aallonmurtajassa on aika pieni sisäänajoaukko, jonka jälkeen satama-allas tekee tiukan mutkan oikealle. Heti vasemmalla on yksityinen vierasvenesatama ja altaan perällä on laiturit, joissa on pääasiassa kalastusaluksia ja muutama vierasvenepaikka. Kiersimme pimeässä vasemmanpuoleisen sataman kaikki laiturit ja yhtään vapaata paikkaa ei löytynyt. Ilmeisesti muutkin olivat joutuneet jatkamaan matkaa Nazareen.

Yksityinen vierasvenesatama

Kalastajat eivät päässeet merelle kovassa tuulessa

Lokinpaska laituri, mutta aahh niin rauhallinen

Ajoimme kalastusalusten täyttämään satamaan ja sieltäkin oli vaikeaa löytää vapaata paikkaa. Laiturin päässä englantilaisessa kuunarintapaisessa veneessä oltiin vielä hereillä. Kippari osoitteli toisen laiturin päätä ja juoksi auttamaan meitä kiinnityksessä. Laituri oli lokinpaskan peitossa ja muutenkin aika epämääräisen oloinen. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, kun pääsimme nukkumaan. Takana oli rankka pitkä päivä ja olimme todella hyvillään siitä, että ehdimme kovan kelin alta pois.

Lokit nokka tuulessa

Seuraavana aamuna oli hurja tuuli ja satoi kaatamalla. Satamatoimisto oli viikonloppuna kiinni. Ilmoittautuminen tehtiin sataman porttivahdille, jolta saimme avaimet suihkuun ja vessaan. Porttivahdilla oli käytössä älypuhelinsovellutus, johon puhuttiin ja se käänsi portugalista sanomiset englanniksi. Kyllä meillä oli hauskaa kun mies työnsi puhelimen melkein suuhun ja käski puhua. Kun me emme tienneet mitä siihen pitäisi puhua, meni koko homma nauruksi. Loppujen lopuksi saimme asiat hoidettua. Mutta kyllä oli hauskaa. Satamamaksu oli 10,67 € päivältä ja se maksetaan lähtiessä.

Päivä meni sadetta pitäessä. Oli taivaallista olla satamassa, kun se oli niin suojaisa. Vene ei nykinyt eikä aallot paukkuneet perään. Ensimmäisen kerran pariin kuukauteen saimme nukkua yömme kaikessa rauhassa. Mikään ei häirinnyt meidän unta.

Nazaren kaupunki

Satamassa oli kaksi suomalaista venettä. Vanha 42 jalkainen Swan Jyväskylästä ja toinen iso purjevene Kotkasta. Molemmat oli jätetty talvehtimaan sinne. Suomalaisia veneitä ei ole juuri näkynyt tällä reissulla.

Wi-Fi löytyi lähibaarista. Luisin baarissa oli myös minimarket, josta saimme tuoretta leipää ja maitoa.  Joka kerran kun menimme baariin, Luis siivosi meille oman pöydän tietokonetta varten. Palvelu oli superluokkaa. Baari oli myös kalastajien kohtauspaikka. Telkkari oli aina auki ja siellä pyöri jalkapallo-ottelut. Oli niin kova tuuli, että isommatkaan alukset eivät lähteneet merelle. Lokitkin istuivat nokka tuuleen sataman edustalla.

Luisin baarissa

Kalastajat häipyivät merelle ja yksi jäi rannalle

Toisena päivänä tuuli heikkeni ja sadekin piti välillä taukoa. Kävimme rannalla katsomassa merta ja huikeita aaltoja. Satamakonttorissa oli juliste Nazaren 30 metrisistä aalloista. Julisteessa selostetaan miten niin suuret aallot ovat mahdollisia. Luisin baarissa oli lehtileike kuuluisasta surfaajasta, joka oli käynyt surfaamassa noissa 30 metrisissä aalloissa.

Sen verran kurjat kelit olivat, että emme käyneet kaupungissa. Jäipähän jotakin seuraavaan kertaan.

Leixoes, Porto

Oli kauheaa herätä klo 4.30. Pekka on aamuvirkku ja haluaa, että aamutoimet voi tehdä rauhassa ja minä tahtoisin vaan nukkua. Aamupuuron ja kahvin jälkeen vene laitettiin lähtökuntoon ja kokka kohti pimeää merta.

 

Samaan aikaan pimeyteen lähti kalastusveneitä melkoinen armada. Tällä reissulla on ollut helppo seurata kalastusalusten liikkumista. Viime reissulla kalastajien veneissä ei ollut AISeja.  Oli muutama kauhun hetki niiden kanssa sumussa ja pimeydessä.

Bayona aamun pimeydessä

Maininki oli vielä melkoinen. Kalastaja-alusten valot painuivat välillä näkymättömiin aaltojen väliin. Tuulta ei ollut, joten koneajoa oli taas edessä. Portugalin puolella oli vielä pimeää pitkän aikaa. Vahva savunhaju leijaili pimeydessä ja kysyin jo Pekalta, onko meillä vene tulessa.

Savua Portugalin rannoilla

Kun aurinko nousi ja aamu valkeni, selvisi savunhajun syy. Mantereella nousi siellä täällä savupatsaita ja paksu savukerros leijaili mantereen yllä. Portugalissa oli ollut laajoja metsäpaloja.

Maininki rauhoittui päivän mittaan ja aallot muuttuivat loiviksi kumpareiksi. Aurinko lämmitti ja oli upea sää ajella. Autopilotti hoiti ohjaamisen. Portugalissa pitää olla tarkkana. Koko Portugalin länsirannikko on tikutettu pyydyksillä, joissa on keppi ja lippu ja köyden päässä jonkinlainen kelluke. Niitä on muutaman kilometrin välein ja aina kaksi tai kolme muutamien kymmenien metrien päässä toisistaan. Ne eivät ole verkkoja ja jos ovat, verkot ovat syvällä. Läheltä voi ajaa turvallisesti, mutta vaarana on, että jos ajaa kepin ja kellukkeen välistä, on köysi taatusti potkurissa. Olimme vuoron perään tikkuvahdissa. Toinen sai välillä käydä nokosilla.

Merilook aurinkoisella Antlantilla

Portugalilaisia pyydyksiä

Matka meni mukavasti vain ajellessa. Perillä Leixoeksen satamassa olimme 7.10. klo 18.00. Matkaa oli tehty 64 merimailia. Kaksi marineroa juoksi satamarakennuksesta meitä vastaan ja kiinnittävät taitavasti veneen laituriin.

Ensimmäisen kerran pitkään aikaan satamassa oli kansainvälinen tunnelma. Vierasveneitä oli useita ja monesta maasta. Kaksi ruotsalaista venettä, hollantilainen ja tanskalainen vene, kolme saksalaista venettä, norjalainen ja myöhemmin tuli meidän kanssa Santarderista yhtä aikaa lähtenyt pieni norjalainen vene. Iso amerikkalainen katamaraani oli kiinnitetty aivan satama-altaan perälle.

Leixoes satamaa

Leixoeksen satama ei ole kovin kaksinen, mutta ei hintakaan päätä huimaan. Vuorokausi maksaa 17,95 €. Vessat ja suihkut ovat todella vanhoja ja siellä haisi välillä vahvasti viemäri. Oli kuitenkin siistiä. Tämä satama jää mieleen erityisen ystävällisestä palvelusta. Marinerot ovat hyväntuulisia. He tervehtivät ja auttavat kaikissa mahdollisissa ongelmissa. Hyvä esimerkki on, kun Pekka ei löytänyt portin avausnappia. Ei muuten ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun napit on hukassa.

Seuraavana aamuna meidät yllätti tullidelegaatio. Hyvä, että oli vaatteet päällä. Viimeksi minä seisoin laiturilla pyjama päällä, kun huumekoira pyöri veneessä. Nyt sanoin jo heti alkuun, että please ei koiraa. Olen allerginen koiran karvoille ja viimeksi Pekan piti siivota vene koiran karvoista ennen kuin pystyin menemään veneeseen.

 

Ihme ja kumma, minun pyyntö otettiin tosissaan. Neljä miestä ja keski-ikäinen nainen änkesi veneeseen ja alkoi kaikkien luukkujen aukaiseminen. Vaatekaapit pengottiin, ruokatarpeet jauhopussista lähtien tutkittiin. Kaikki kirjatkin plärättiin läpi. 

Keulakajuutan sängyn alla on suuret säilytysvarastot. Sängyn päällä on meidän polkupyörät. Tullinainen, joka oli porukan pomo natsoista päätellen, kysyi mitä varastoissa on. Minä otin esille muistivihkon, johon olen kirjoittanut kaikki mitä sinne on säilötty ja aloin luetella tavaraa. Olen kirjoittanut kaikki muistiin, kun koskaan ei muista missä on mitäkin. Se on sen verran iso homma alkaa etsiä, että muistilista on monesti pelastanut turhalta roudaamiselta. Minun selonteko tavaroista riitti. 

Tullimiehet olivat oikein ystävällisiä ja puheliaita, mutta tämä nainen oli kuin riivinrauta. Sanoi sentään näkemiin, kun miehet pahoittelivat häiriötä ja kapusivat pois veneestä. Huumekoira istui yhden miehen kanssa laiturilla. Paljon on porukkaa palkattu tullin hommiin, kun Gijonissa yksi kuivakka ukko teki saman tarkastuksen. Tai eihän se tarkastanut, kopsasi vain Bilbaon tullimiesten paperin. Puolustukseksi voi sanoa, että täällä Portugalissa tulli etsii huumeita.

Olimme Leixoeksessa toisenkin yön. Emme jaksaneet lähteä yhden yön jälkeen liikkeelle ja oli tuultakin melko reippaasti.

Tuulta oli reippaasti ja siirsimme lähtöä päivällä