perjantai 4. maaliskuuta 2016

Vene talvehtii



Helmikuussa kävimme Lagosissa katsomassa miten Tallu III on pärjännyt talvisatamassa.  Lensimme Helsingistä Frankfurtin kautta Lissaboniin. Matka meinasi tyssätä Frankfurtiin. Lissabonin koneen lähtöportilla kysyttiin ensimmäisen kerran passia. Minä huomasin kauhukseni, että olin unohtanut passin kotiin. Minulla oli matkassa ainoastaan vanhanmallinen vaaleanpunainen pahvinen ajokortti. Ainoa dokumentti, jossa oli kuva. Virkailijoiden esimies katseli sitä pitkään ja päästi kuin päästikin meidät koneeseen.

Pääsimme onnellisesti Lissaboniin. Jäimme hotelliin yöksi, koska viimeinen Lagosin bussi oli jo mennyt. Varasin huoneen etukäteen Hotels.comin kautta. Hinta oli edullinen,  62 euroa, johon sisältyi aamupala.

Aamulla satoi kaatamalla vettä. Ehdimme kastua, vaikka asemalle ei ollut pitkä matka. Bussissa sitten kuivateltiin.

Perillä Lagosissa oli harmaata. Ei aivan satanut, mutta kaukana se ei ollut. Jännittyneinä menimme nostosillan yli laiturille ja siellähän se rakas paattimme odotti. Jälleen näkeminen oli riemastuttava.
Kaikki oli ennallaan, juuri niin kuin olimme veneen jättäneet. Kannella oli Saharasta tuulien mukana tuomaa kullan ruskeaa hiekkaa. Sisällä oleva pöly sai kyytiä, kun siivosimme venettä asumiskuntoon.

Onneksi sää parani. Lämpötila päivällä vaihteli +15 asteesta +23 asteeseen. Sää oli välillä puolipilvinen ja onneksi välillä aurinkoinen. Yöllä lämpötila putosi +10 aseteen tuntumaan. Yöt tuntuivat kylmiltä kosteuden vuoksi ja iltaisin jouduimme käynnistämään lämmityslaitteen.
Löysimme Lagosin Lidlin parin kilometrin päästä ja hintataso laski entisestään. Pekka arvioi kauppojen edullisuutta maitolitran hinnalla. Lidlissä litra maitoa maksoi 52 senttiä.

Teimme pitkiä kävelylenkkejä rannalle ja kaupunkiin. Yllättäen näimme kävelylenkillä Laser purjeveneitä, joissa oli Suomen purjetunnus.  Suomalaisia olympiapurjehtijoita oli harjoitteluleirillä Lagosissa.

Lagos on kuuluisa rantakallioiden luolista. Kävimme viisi vuotta sitten tutustumassa luoliin meren puolelta pienellä paikallisella moottoriveneellä. Nyt lähdimme pyöräretkelle majakalle, luolien yläpuoliselle kalliolle. Ponta da Pienadelta oli hienot näköalat merelle ja huimia rotkoja ja kymmenien metrien pudotuksia meren pintaan.

Yhtenä päivänä kävimme merellä. Purjehdimme hupia niin kuin Pekka sanoo. Ajelimme pitkin rannikkoa muutama tunti itään ja sitten takaisin.

Viivyimme Lagosissa pari viikkoa 11.-25.2. Ennen paluumatkaa vene saatettiin taas talvikuntoon. Haikeana katselimme nostosillalta taaksemme. Seuraavan kerran olemme täällä sitten huhtikuussa, jolloin matka jatkuu Välimerelle.

Tämä matka oli testi siitä voiko Portugalissa asua talvella veneessä. Totesimme, että Kanarialla oli miellyttävämpää. Meidän mielestä Lagosissa elo ja olo on liian kylmää ja kosteaa. Useita englantilaisia venekuntia asuu talven yli Portugalissa. Sen voi ymmärtää. Säähän on kuin kesällä Englannissa, sateinen ja kolea.

Hieman jännitti  miten pääsen paluulennoille ilman passia. Pienen odottelun jälkeen se kuitenkin onnistui. Kiitos Euroopan unionin.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kotiin ja Suomeen



Lagosissa alkoi veneen arki. Pyykkiä oli kertynyt melkoinen vuori. Pyykinpesu on Lagosissa todella helppoa. Pesulassa on neljä Miele pyykkikonetta ja kuivausrumpua. Toimistolta sai ostaa kolmen euron poletin, yksi poletti / kone, pesuaineet kuuluvat hintaan.
Pyykkiliputusta satamassa

Iloinen emäntä kaupparetken jälkeen. Taas on monenlaiset herkut tarjolla.

Kauppareissu oli seuraavana vuorossa. Parin sadan metrin päässä olevasta Pingo Doce kaupassa on laajat valikoimat ja hintataso on noin 60–70 % Suomen hinnoista. Ja mikä parasta, ei tarvitse kantaa kerralla isoja määriä, kun se on niin lähellä. Siellä voi käydä vaikka joka päivä.

Palmujen reunustama kanavan varrella kävimme iltakävelyllä
Kaupunkinäkymiä
Arkeen kuuluu myös siivous. Nyt jätämme veneen talviteloille, siksi teimme perusteellisen suursiivouksen. Kaikki paikat koluttiin läpi. Samoin tehtiin pikku korjauksia, joita veneessä aina riittää.

Paikalliset kulkivat jo talvivaatteissa, mutta me menimme rannalle. Kovin oli hiljaista. Englantilaisia turisteja liikkui, mutta muuten ranta oli melko autio.

Pari viikkoa kuluu nopeasti. Yhtäkkiä olikin jo marraskuu. Puoli vuotta Lagosin satamassa maksoi 2242 euroa. Ei ihan kalleimmasta päästä, mutta halvemmalla olisi päästy Almerimarissa. Satama on todella suojainen ja turvallinen. Ei tarvitse huolehtia veneestä. Loppujen lopuksi olimme ratkaisuun tyytyväisiä.

Lennot oli varattu Lissabonista Oslon kautta Helsinkiin. Lissaboniin pääsee helposti ja halvalla linja-autolla. 5.11. klo 5.45 juoksimme sillan yli Lagosin linja-autoasemalla. Kaikki viimehetken tarkistukset veivät aikaa ja kiirehän meille tuli. Onneksi asema on aivan sataman vieressä. 

Tämä oli kotimatkan haastavin vaihe. Kun ehdimme linja-autoon, sen jälkeen kaikki sujui sutjakasti. Matka Lissaboniin kesti 3,5 tuntia ja maksoi 20 euroa. Linja-autoasemalta pääsee paikallisella bussilla lentokentälle. Lennot olivat ajallaan ja saatiin vielä sellaiset lennot, joissa oli ruokatarjoilu.
Ilta saapuu satamaan
Perillä Helsingissä olimme klo 23.45. Jäimme hotelliin yöksi, koska olin varannut ajan vakuutusyhtiön Omasairaalaan seuraavana päivänä.  Matkavakuutus on korvannut kaikki Biskajan onnettomuuden kulut ja nyt vielä olkapään magneettikuvauksen. Lääkäri puisteli päätään kun kerroin tapahtuneesta. Oli sitä mieltä, että minulla oli ollut hengenlähtö lähellä kaksi kertaa: Jos skuutit olisivat tulleet suoraan päähän tai että olisin pudonnut mereen.  Meillä oli onnea matkassa. Olkapäästä ei löytynyt sen suurempaa vammaa tai repeämää. Fysikaalista hoitoa määrättiin, mutta sitä vakuutus ei korvaisi.

Loppumatka tehtiin yöjunassa Ouluun. Nukuimme kumpikin kuin tukki. Asemalla oli poika vastassa. Kotona tuli haikea olo. Me olemme nyt täällä ja vene Portugalissa.

On tehty uskomattoman hieno matka, vaikka emme päässeetkään aivan sinne minne suunnittelimme. Pekka lähti Oulusta 30.5.2015 Jussin kanssa Inkooseen. Yhteinen matkamme alkoi 2.7.2015 Inkoosta Tallinnaan. Monenlaisia satamia on nähty ja paljon koettu. Matka on edennyt hitaasti kovien tuulien vuoksi ja vahinkojiippi Biskajalla aiheutti lähes kuukauden pysähdyksen. Aikaa on kulunut viisi kuukautta ja viisi päivää. Matkaa on tehty yhteensä 3 100 merimailia.

Matka jatkuu keväällä huhtikuussa, jolloin suuntana on Välimeri.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Kohti Lagosia



21.10. oli rauhallinen aamu. Ei ollut kiirettä, joten herätyskin oli vasta klo 9.00. Aamupala nautittiin ihan hissukseen. Lähtö olisi vasta puolen päivän tuntumassa. Saksalainen naapuri oli jo lähtenyt.

Lähdimme Oeiraksen levottomasta satama-altaasta kohti Lagosia klo 12.15. Tuulta oli 5-7 m/s ja sopivasta suunnasta. Alkumatka mentiin mukavasti purjeilla. Tasainen tuuli takasi leppoisaa menoa. Autopilotti ajoi. Pekka köllötteli sitloodassa ja Tarja istui veneen reunalla heiluttelemassa jalkoja.

Iltaa kohti tuuli tyyntyi, ja kun Tarja aloitti vahtivuoronsa klo 23.00, ajeltiin jo tyvenessä moottorilla. Sen verran oli kylmää ja kosteaa yöllä, että pitkät kalsarit sai olla lämmikkeenä. Yöllä kahden aikoihin vaihdettiin vahtia ja Tarja meni vuorostaan pitkäkseen. Pekka jatkoi vahtia aamuun saakka.

Yöllä, jonkin matkan päässä meistä, ajoi kaksi purjevenettä samaan suuntaan. Toinen oli ruotsalainen Kuheli niminen purjevene, joka oli samaan aikaan meidän kanssa Portossa ja Nazaressa. Toinen veneistä oli iso tanskalainen purjevene, joka ohitti meidät ”maailman lopun” Sagresin kohdalla.

Katselimme upeaa auringon nousua. Tulipallo nousi Capo de Vincentin takaa ja samaan aikaan lentokoneen vana piirtyi taivaalle. Valon lisääntyessä ihastelimme kaunista Algarven rannikkoa. Oli mukavaa ajella kohti tuttua satamaa. Pekka keitti aamupuuron ja kahvin jälkeen kellahti vielä meripunkkaan nukkumaan.

Kahdentoista jälkeen ajoimme ihanaa palmujen reunustamaa kanavaa pitkin Lagosin odotuslaituriin. Kaikki tiedot sekä veneestä että meistä löytyivät sataman arkistoista. Olimme olleet Lagosissa viisi vuotta sitten kahteen otteeseen. Maksoimme kahden viikon satamamaksut ja kerroimme aikomuksestamme jättää vene puoleksi vuodeksi satamaan. Se sopisi oikein hyvin.

Saimme erinomaisen laituripaikan ja köydet kiinnittyivät klo 12.35. Takana oli 123 mailia.
Tunnin sisällä myös ruotsalainen vene s/y Kuheli, vanha Hallberg Rassy Rasmus 35, rantautui toiselle puolelle samaan laituriin. Lotta ja Jocke ovat kolmen alle kouluikäisen tytön kanssa matkalla Uuteen Seelantiin. Nyt veneen moottorissa on jotain vikaa, joka voi vaikuttaa heidän matkasuunnitelmiinsa. Tässä satamassa Kuheli sai pohjoisimman veneen tittelin Tallun sijaan. Vene on Kalixista, joka  on aivan Perämeren pohjukassa.


Oli mahtavaa olla perillä. Lämmöstä ja ihanuudesta huolimatta oli pakko nukkua muutama tunti. Illalla olo oli jo aivan toinen. Istuimme sitloodassa ja nautimme varta vasten tätä hetkeä varten Virosta hankittua kylmää Fresitaa. Ilta alkoi hämärtyä ja lähibaarista kuului livemusiikkia. Siellä soi klarinetti ja ”Ibaneman tyttö”. Olihan uskomaton tunnelma.
 
 


maanantai 2. marraskuuta 2015

Lissabon ja Oeiraksen swelli



Tuuli laantui Nazaressa. Kuten aina, myrsky loppuu ennemmin tai myöhemmin. Köydet irtosivat 12.10. puolen päivän aikoihin kohti Penicheä . Sää oli pilvinen. Tuulta oli sopivasti 5-7 m/s, joten pääsimme mukavasti purjeilla. Oli sen verran mukavaa menoa, että päätimme jatkaa Lissaboniin samalla halssilla.

Meille on jäänyt edelliseltä reissulta huonot muistot Penichestä. Satama oli suljettu huonokuntoisuuden vuoksi ja meidät passitettiin poijuun sataman edustalle. Kun yhtään vapaata poijua ei löytynyt, kiinnityimme paikallisen pienen kalastajaveneen kanssa samaan poijuun. Ja siitä alkoi helvetillinen yö. Maininki ja virtaus liikuttelivat meitä kalastusveneen ympäri. Köydet kiertyivät yhteen ja veneen kyljet olivat koko ajan vaaravyöhykkeellä. Jouduimme vahtimaan milloin vene paukahtaa toisen kylkeen. Nyt yöllinen rantautuminen Lissaboniin ei tuntunut yhtään huonolta ajatukselta.

Tuuli yltyi iltaa kohti, mitä lähemmäs Lissabonia pääsimme. Cascais olisi ollut ensimmäinen mahdollinen satama, mutta matkakassan heikohkon tilanteen vuoksi katselimme halvempaa vaihtoehtoa. Lissabonissa on useita vierasvenesatamia. Päätimme mennä Oeirakseen.

Matkaa oli tehty 74 mailia ja saavuimme satama-altaaseen pimeässä. Kiersimme kaikki laiturit ja vain yksi vapaa paikka löytyi. Vieressä olevan saksalaisen veneen kippari oli jo laiturilla otsalamppu päässä ottamassa meitä vastaan. Paikka ei ollut hyvä. Se oli aivan satama-altaan suulla. Olimme sen verran väsyneitä, että emme jaksaneet enää jatkaa matkaa Tejo-jokea ylöspäin seuraavaan satamaan. Köydet kiinnitettiin klo 01.35.


Aamulla katsoimme tuuliennusteita. Parin päivän sisällä oli jälleen tulossa kovia tuulia. Päätimme jäädä muutamaksi päiväksi tähän. Maksoimme kuusi päivää, saimme kolme päivää ilmaiseksi. Joten päätimme olla Oeiraksessa seuraavat 9 päivää. Nyt meillä olisi aikaa käydä Sintrassa, joka jäi väliin viime reissulla.

Sataman fasiliteetit olivat erinomaiset. Ainoa huonopuoli oli se, että aallot tulivat satama-altaaseen suoraan sisääntuloaukosta. Parin päivän päästä nousi kova tuuli, siitä alkoi melkoinen pyöritys.

Vaikka tuulta oli 15–20 m/s, otimme rannalla aurinkoa. Lähes tyhjillä rannoilla ei ollut tunkua. Saimme nauttia mukavista aurinkoisista päivistä ja olla aivan rauhassa. Satamasta olisi ollut autokuljetus kauppaan parin kilometrin päähän. Me ajoimme kuitenkin pyörällä päivittäin kauppareissut, ihan vain liikunnan vuoksi.

Sintra satulinnojen kaupunki

14.10. lähdimme päiväretkelle Sintraan, joka on noin 25 kilometrin päässä Lissabonista. Sintra on Unescon maailman perintökohde, jossa emme ehtineen käydä Kanarian purjehduksella. Pääsimme paikallisella linja-autolla Sintraan hyvin, kunhan ensin löysimme linja-autoaseman. Sitä jouduimme etsimään toden teolla, onneksi kysyvä löytää. Toinen vaihtoehto olisi ollut juna, mutta se olisi mennyt ehkä vielä vaikeammaksi. Bussimatka kesti lähes 1,5 tuntia.

Perillä Sintrassa menimme ylös Penan palatsille kiertoajelubussilla. Palatsi sijaitsee Serra de Sintran vuoriston korkeimmalla kukkulalla. Emme olisi jaksaneet kävellä kolmea kilometriä ylämäkeä kuumana päivänä. Istuimme mukavasti ilmastoidussa bussissa ja samalla saimme yleiskuvan maisemista ja viidakkomaisesta rinteestä.

Sintran historiallinen keskusta eli vanhakaupunki on todella upea vanhoine taloineen, palatseineen ja rehevine puutarhoineen.  Siellä oli hienoa vain kuljeksia ja katsella. Kävelimme Palcio Nacional palatsin edessä olevalle aukiolle. Palatsin tunnistaa kahdesta valtavasta savupiipusta. Kuulimme pitkästä aikaa suomen kieltä. Kolme suomalaista nuorta naista oli retkellä Sintrassa ja nauttivat retkieväitä torin laidalla olevalla kivipenkillä. 


Poikkesimme lounaalle rautatieaseman vieressä olevaan Pizza Huttiin. Oli mielenkiintoista kurkata asemarakennuksen sisään. Seinät olivat kauttaaltaan upeiden mosaiikkien peitossa. Mosaiikkien keskellä myytiin junalippuja pikkuluukusta.

Sintrassa olisi ollut paljon mielenkiintoista katsottavaa. Oli hieman harmillista, että meillä ei ollut riittävästi aikaa käydä palatseissa sisällä. Ehkäpä paluumatkalla voidaan tehdä uusinta kierros Sintraan.


 

Pyöräretki Decathloniin


Bussimatkalla olimme nähneet Decathlon urheiluliikkeen lähellä Cascaista. Ranskan Decathlonissa ehdittiin ostaa vain pyörät, joten nyt voisi käydä katsomassa muuta ostettavaa. Selvitimme karttaohjelmalla reitin ja lähdimme heti aamupalan jälkeen pyörillä liikkeelle.

Se olikin sitten pyöräretkien pyöräretki. Alkumatka meni nopeasti rantatietä. Muutama iso tietyömaa oli matkan varrella ja saimme melkein henkemme kaupalla ajella autojen seassa.  Lähempänä Cascaista tie kääntyi vuorille ja alkoi uskomaton ylämäki. Sitä ei huomannut karttaa katsellessa. Minä läähätin puolikuolleena ja jouduin taluttamaan pyörää jyrkimpien mäkien kohdalla.

Onneksi tie tasaantui muutaman kilometrin jälkeen. Kun vähän helpotti ylämäen kanssa, jouduimme ajamaan pakoon kahta isoa koiraa, jotka lähtivät seuraamaan meitä. Lisäksi olimme kuolla janoon, kun emme huomanneet varata mukaan mitään juotavaa. Jano yltyi aivan mahdottomaksi.  Kieli kuivana vihdoin kurvattiin urheiluliikkeen pihaan, ja ensimmäisenä rynnättiin juomakaapille. Tovi meni huilatessa ennen kuin pystyimme mitään ostoksia tekemään.

Paluumatka oli onneksi helpompi, kun suurin osa matkasta oli alamäkeä. Vielä viimeinen koitos tuli rantatiellä, kun alkoi sataa kaatamalla. Saavuimme pimeässä satamaan. Litimärkinä ja väsyneinä meitä onneksi vain nauratti.  Olihan se melkoinen pyöräretki. Ajoimme päivän aikana 28 kilometriä. Saimme tehtyä tuliaisostoksia ja aina tarpeellisia t-paitoja. 

Tuulta ja sadetta


Pari päivää oli todella kurjaa säätä. Tuuli oli välillä 25 m/s. Vene heilui niin, että piti pidellä kiinni, että pysyi pystyssä. Köydet nykivät ja paukkuivat. Valtavat aallot pauhasivat satama-altaaseen ja vene poukkoili sinne tänne. Vettä satoi vaakasuoraan. Luukkua ei voinut kastumatta avata.
video

Siinä sitten sisähommissa aloimme suunnitella loppumatkaa. Almerimariin on vielä matkaa monta sataa mailia. Olemme odotelleet kovien tuulien vuoksi satamissa yli kuukauden, eikä matka ole joutunut niin kuin olimme ajatelleet. Pohdinnan tuloksena teimme päätöksen, että seuraava satama on Lagos ja vene jää sinne talvehtimaan. Päätökseen vaikutti myös se, että Biskajalla loukkaamani olkapää oli edelleen kipeä. Ehtisimme olla pariviikkoa Lagosissa aivan rauhassa ennen paluuta. Paluulennot varattiin 5.11. ja matkalla kävisin Helsingissä vakuutusyhtiön sairaalassa kuvauttamassa olkapäätä.

21.10. oli vihdoinkin sellainen sää, että pääsimme lähtemään. Saksalaiset naapurimme olivat lähteneet jo aikaisin aamulla, mutta me irrotimme köydet vasta puolen päivän jälkeen. Edessä olisi 123 mailia ja uumoilimme, että perillä Lagosissa oltaisiin aamupäivällä.